LUE LISÄÄ MARKKINOISTA

Blogi

  • Jos kyllä ei tarkoitakaan kyllä

    Olen nyt viettänyt Aasiassa vuodesta 2009 enemmän osan aikaani, mutten vieläkään aina ymmärrä täkäläistä bisneskulttuuria. Kiinassa se periaatteessa oli kuitenkin helpompaa kuin esim. Taiwanissa. Jos joku ilmaisi Kiinassa poikkeuksellista vieraanvaraisuutta, niin yleensä sitä seurasi hieman myöhemmin ’pyyntö palveluksesta’. Siis tässä tapauksessa vanha viisaus ’Ei ole ilmaisia lounaita’ oli enemmänkin kuin tosi, tai ’ketunhäntä kainalossa’ tai ’hidden agenda’, mutta jotka yleensä oli aika helppo haistaa.

    Toinen asia, minkä opin Kiinassa oli, se että länkkärin ’kusettaminen’ bisneksessä oli kuin kansallislaji, mutta siinä kiinalaiset kunnostautuivat myös omissa kansallisissa kisoissaan. Silloin usein tuli mieleen vertaus ’Aikainen lintu madon nappaa’. Nimittäin, jos tarjolla oli yksikin rempula, minkä voi ottaa, se otettiin, sillä aina ei ollut varmuutta siitä, onko sitä rahaa saatavilla vielä huomenna puhumattakaan, että olisiko ylihuomenna ollut mahdollista saada sama tuplana. Mutta ei, ’ei tuplaa vaan kuitti’ eli ’ota rahat ja juokse!

    Aasiassa toinen haaste on ollut ’kasvojen menettämisen’ kulttuurin ymmärtäminen, mikä ilmeisesti tulee Japanista. Kyse sinänsä ei ole ’kusettamisesta’, vaikka sitäkin sattuu, kuten muuten sattuu Suomessakin. Kyseessä lienee kirjaimellisesti pelko kasvojen menettämisestä, mutta onko kyse omien kasvojensa vai mietitäänkö siinä vastapuolen kasvoja, on jäänyt epäselväksi. Nimittäin, tuntuu, että kaikki on periaatteessa mahdollista ja sanaa Ei ei tunneta; jolloin siis yleensä vastataan ’Kyllä’. 

    Onko siis kyse siitä, ettei kehdata sanoa Ei omien kasvojensa menettämisen puolesta, jos jotain asiaa ei osata, ymmärretä tai hallita? Käytännössä kuitenkin olen itse huomannut ’kokemattomuuttani’ ikään kuin jankanneeni tilanteessa, jossa toinen on ’ilmaissut’ mielestäni selvästi ’kyllä’, mutta sitten asiat jostain syytä eivät menkään, kuten olen ymmärtänyt. Siinä tilanteessa se onkin ollut minä, joka on menettänyt kasvonsa, kun länkkärinä en ollut ymmärtänyt, että ’kyllä’ onkin ollut kohtelias ’ei’. Olen silloin usein jäänyt ihmettelemään sitä, ettei toinen olisi voinut oikeasti sanoa ’kiitos, mutta ei kiitos’. Olisin ainakin säästynyt ja säästänyt toisen monelta pieneltä vaivalta, kun olen yrittänyt uudelleen ja uudelleen.

    Ilmeisesti vielä voimakkaampi ’ei’ kuin ’kyllä’, on se, että jätetään kokonaan vastaamatta. Tähän on tultu, kun nykyään kommentointi ei enää tapahdu face-to-face, vaan chattaamällä tai meilein, mihin nykyteknologia on oiva väline. Tämä ilmenee yleensä silloin, kun ollaan yhteydessä ensimmäisen kerran, ja kysytään jotain yksinkertaista. Siihen tulee yleensä vastaus saman päivän aikana, ainakin 24 tunnin sisään, satoi tai paistoi, oli pyhä, työ tai mikä päivä tai aika tahansa. Mutta jos erehtyy kysymään jotain uudestaan, mahdollisesti vähänkin hankalampaa, niin siihen vastausta voi joutua odottamaan.

    Kiinassa oppi käytännössä kyllä lukemaan toista, ja milloin joku asia ei ollut, kuten annettiin ymmärtää. Sitä joskus oikein huvittui, kun se kaikki kehon kieli, puhe, ääni, tai mitä ei sanottu, kertoi omaa kieltään niin selvästi. Tämä siis live-tilanteessa, mutta entä sitten, kun olemme vain kirjoitetun viestinnän varassa? Tulee mieleen vanha lasten hupailu; juu – ei – vaarihousu! 

    Petteri Lahti
    Tuulplan Oy

      Takaisin
    0 kommenttia:
    Kommentoi:

Tuulplan Oy
sales@tuulplan.fi